[2011.9.10. - 00.04]

o everybody! Ajattelin tehdä tällaisen pikapäivityksen, koska tajusin just tänään, että täällä ei ole yhtäkään kuvaa mun uusista hiuksista. mikä menetys. seriously not. Huomenna mennään kaverin kanssa myymään Valtterin kirpputorille turhat kamat veke ja oh, voikun saisin siitä vähän rahaa *---* sitten meen faijalle ja nään siskostani. :) ja varmaan me muutamat skumppapullot illalla sitten maistellaan alas. haha. saa nyt nähdä. Ostin tänään tommosen IsaDoran kynsilakan, jonka nimi on 'Graffiti Nails' sen pointti on, että kun sitä laittaa yhden kerroksen kynsiin, niin se halkeilee semmoseks makeeks kuvioksi. ja se oikeasti _toimii. suosittelen todellakin. se kuivuu n. 30 sekunnissa ja on kestävä. tosin se jättää kynteen mattapinnan, joten suosittelen käyttämään pintalakkaa vielä viimeistelyyn. Sillä saa myös makeita leopardikuoseja kynsiin helposti ja nopeasti. :)

esim. (huom! en omista noita kuvia = ei ole mun ottamia!)

Tosta alemmasta kuvasta pääsee netanttila.comin sivuille, josta esim löytää noita lakkoja! itsekin ostin anttilasta. \o 

//Shortly in English: So I'm going to do just a short post, 'cos today i realized that in my blog there is no pic from my new hair? well, now it's already 'not-so-new', but at least i'll show u how it looks like. I also bought a new jumper...! and i also bought that IsaDora's  ''Graffiti Nails'' nail topping. Those pictures above are not mine - i do not own them. but i surely do recommend this product! it's easy, cheap and fast. u can do all kinds of modifications with it for example: my always so beloved, leopard pattern! Now the pictures...// 

if u didn't notice, my hair is white! that's the change. lol. and ofc it has grown a lot!

those glasses are fake! They're from Shibuya.... ~10 e

blogspot raped the quality of these pics... ;_; sorry!

Oh and my new fox tail is also peeking under the jumper! yay. (the fox tail i bought from Tokyo, Harajuku). 

Seuraavalla kerralla sitten oon ehkä saanut aikaiseksi jonkinlaisen hairtuton tai jotain muuta kehittävää. kuten ehkä vihdoin voisin kuvata kaikki nippo-ostokset...? lol. olin jo unohtanut. plus että täytyisi vielä väsätä SUMMER SONIC -raportti tonne Groovy-Motioniin.... huhuhuh, mut nyt viikonloppuna en oikein ehdi kyllä.. ;_;  ps. hain muuten töitä Sellon Brothers-liikkeeseen! pitäkää sormet ristissä, että saisin sen paikan! se olis unelma *------* mut tietenkin mun tuurilla en saa sitä. :--D miks saisin jotain helposti, kun on paljon kivempi, että en saa mitään tai että saan ne vaikean kautta? haha. mutta nyt meen nukkumaan, koska huomenna on tosi aikainen herätys ja mulla on jo ollut ongelmia herätä yhdeksältä (*köh* tänään nukuin pommiin..........) ja huomenna se olis sitten joskus kuuden aikaan... auttsssss. väsyttää jo ajatuskin. 

Mutta Adios!

TOKI

ps. ppppst still to come, Men's Knuckle preview! ;) YAY!

It's hard to run, if u can't even crawl...

Nyt en jaksa tehdä tästä mitään hienoa kuvapainotteista ja viihdyttävää postausta, koska tällä kertaa haluan vaan purkaa ajatuksiani ja tunteitani. Oon tässä jo pitkään miettinyt, että miksi jotkut ihmiset on tärkeämpiä kuin toiset. ja etenkin, että miksi juuri yksi ihminen herättää sussa niinkin vahvan tunteen kuin rakkaus. jotkut biologit perustelee rakastumista esim. feromoneilla ja neurologisilla asioilla, mut voiko se olla vaan niin helppoa ja yksinkertaista? jotenkin en haluais uskoa sitä... Tässä nyt vois heittää kehiin kaikki psykologian tunneteoriat ja muut paskat, mutta en nyt tee niin, koska tän postauksen pointti ei ollut opettaa psykologiaa.

Mun mielestä niinkin vahva tunne kuin rakkaus, niin se on jotenkin maaginen. tai siihen liittyy niin kauniita asioita, et olis todella tylsää kuvitella sen olevan vaan biologisten tekijöiden summa. ja vielä oudompaa on se, kun siitä ei osaa päästää irti. Lähes kaikki on varmaan joskus elämässään nähnyt jonkun suht naurettavan elokuvan, jossa pari eroaa ja vielä vuosien päästä (sattumalta törmätessään kadulla) ne huomaakin edelleen rakastavansa toisiansa, vakkei olekaan nähnyt pitkään aikaan? noh.. aluks lollasin niille. ajattelin, että ei se voi olla mahdollista, että kai siinä nyt vaan kyllästyy ja ihastuu uudelleen. okei näinkin voi käydä, mut omalla kohdallani se ihastuminen kesti muutaman viikon ja siinä samalla olin edelleen rakastunut. Eniten rakkaus täyttääkin tunteen (=emootion) kriteerit alkuvaiheessa, kun kaikki on ihanaa ja kukkasia ja hunajaa ja mansikoita, mut sitten kun se rakkaus laantuu, niin se alkaa menettää tunteenomaista piirettään.

Oon miettinyt omalla kohdallani, että mikä saa mut pitämään kiinni? Tunnen itteni tosi saamattomaksi. Ymmärtäisin, jos seurustelisin tän henkilön kanssa ja saisin vastakaikua tunteilleni joka päivä, mut ei... ehkä mä jossain alitajunnassani yritän vielä pelastaa koko asiaa kaatumasta ja luulen, että jos odotan vielä toiset kaksi vuotta, niin mun odotus palkitaan. Se on vaan todella yksinäistä huomata, kuinka jokainen mun ympärillä löytää ittelleen jonkun, kenen kanssa haluaa yhteisen tulevaisuuden ja kenen kanssa sateinen sunnuntai ei tarkoita vittumaista koiranulkoiluttamista, vaan aikaa, jollon voi käpertyä vilttien alle ja pitää toista kädestä ilman, että kukaan häiritsee. Se saa mut tuntemaan itteni todella epäonnistuneeksi. oon kysynyt niin monta kertaa, että mitä mä tein väärin? mitä mä koko aika teen väärin? Tiedän, että tässä iässä on typerää alkaa ajattelemaan, että en tuu ikinä löytämään ketään, mut se ajatus ei paljon lohduta sillon, kun oikeasti on niin yksinäinen, että haluaisi vaan huutaa.

Mun tämänhetkistä tunnelmaa ei yhtään auta se, että musiikki vaihtoi genrensä rockista nyyhkyklassikoihin. nojaa... seuraavaks yritän koota itteni esim. lauseella : ei auta itku markkinoilla tai laittamalla musiikin pois ja menemällä tekemään jotain muuta. sitten hymyilen typerästi ja yritän uskotella ittelleni, että ylireagoin ja oon lapsellinen ja että bleachin tuijottaminen parantaa kaikki haavat. teen teetä ja meen istuu sohvalle ja lopulta myönnän (niinkuin usein teen...) että ajattelen taas tätä henkilöä, mutta en voi tehdä asialle mitään. se on vähän niinkuin yrittäis uida ilman raajoja. et pääse eteen etkä taakse, voit vaan olla ja odottaa, että joku ehkä tulee hakee sut pelastuslautalla pois sieltä lillumasta.

Sitä pelastuslauttaa odotellessa....

TOKI


PS. tuli myös tämä biisi mieleen: